.. ja rommia pullo.


Onpas sitä taas tekemistä riittäny kun ei tätäkään muista/jaksa päivittää. Ennen laitoin jotain lätinöitä melkein joka päivä, nykyään sitten harvemmin. Onpas ihanaa kun on taas perjantai <3 Ja joulu senkun lähestyy, radiostakin tulee joululauluja tämän tästä. Mikäpäs sen ihanampaa.

Buck Ice Age kolmosesta on kyllä sulattanu mun sydämen ihan kokonaan, sille ei yksinkertasesti voi mitään <3 Mä en oikein vieläkään täysin tajua mikä siinä kahjossa, silmäpuolessa näädässä kiinnitti mun huomion, mutta ei sillä sen suurempaa väliä olekaan. Liekö se sitten persoonallisuus, ulkomuoto, luonne? Oli se mikä hyvänsä, ni olen niin ilonen että kävi niinkun kävi <33

Toi otsikontapanen härpäke ja sit myös toi lauseenjatke tossa on napattu uudesta Jak and Daxter-pelistä The Lost Frontier. Yllätyin lievästi kun tajusin että siinä saa valittua kieleksi myös suomen. Näin mä sitte tein ja odotin että se peli ois raiskattu ihan kokonaan mutta ei se ollukaan niin kamalaa kun odotin, hyvänä vertauskohteena vaikkapa Digimonin ekan kauden alkupuoliskon "loistavat" suomidubit.
Eilen sain valvoa pikkasen myöhempään kun menin tänään vasta kympiks kouluun, ja siitä syystä sitte pelasin eilen Jakia ja Daxteria. Yks vastus jonka kanssa mulla oli viime kerralla ongelmia, oli nyt yllättävän helppo vastus mulle, vaikka stressasinkii sitä etukäteen hieman. Olin kuitenkii siinä vaiheessa jo aika väsyny, enkä tunne sitä peliä vielä kunnolla joten vaihdoin peliä Ratchet & Clank kakkoseen. Siinä sitte pelasin makuuasennossa (makasin kyljelläni tossa sängyllä) ja oli kyllä silmät niin ristissä väsymyksestä että törmäilin koko ajan kaikkeen ja kaikkiin eikä mistään tullu oikeen mitään. Siispä jonkuu ajan päästä lopetin ja kävin nukkumaan, ja nukahdinkii melkeinpä heti. Yöllä sitte näin unta jostai ihmeellisistä susista.

Sain tänää yhestä äikäntehtävästä kiitettävän. <3 Mulla ei ole nyt siitä äikästäkään enää mitään stressattavaa, kun selvisin niukin naukin siitä suullisesta kurssista. Kirjallinen kurssi on mulle suurin piirtein lastenleikkiä.
Matikantunnilla sitä vastoin olin ihan pihalla enkä tienny vastauksia mihinkään tehtävään, ei sillä että oisin voinu mitään tehtäviä edes tehdä, kun en ollu saanu yhtä monistetta kun en sillon yhellä kerralla ollu koulussa. Eilen pyysin sitä hiton lappua mut ei se taukki antanu sitä. Esitin sitte sen kakstuntisen ajan että mulla on se mukana ja raapustin kaikkien tehtävien vastaukset johonkii vihkoon. Toivottavast sitä lappua ei tarvita enää ikinä.

Ostin eilen uusimman Inuyashan, numero 51, en tosin oo ehtiny vielä lukea sitä muutamaa sivua pidemmälle. Parista animesarjasta on yhteensä kolme jaksoa kattomatta, kun oon ollu siinäkin asiassa niin laiska. Tota hiton Karvajalka-kirjaakin pitäis lukea seuraavalle äikäntunnille mennessä, mutta kun se kirja on niin tylsä niin tylsä. -.- Ainoot oikeesti kiinnostavat kohdat on ollu ne joissa puhuttii perversseistä munkeista/papeista sekä alkemisteista ja viisasten kivestä.

Päivitetty viimeksi 6 viikkoa sitten.. Näin se sama tuttu aika vaan rientää. Koulussa riittää kiirettä ja välillä tuntuu ettei sitä vapaa-aikaa jää melkeinpä ollenkaan, vaikka kotona ollessa saankin ottaa aika lunkisti. Ja sitten ne vapaat jäävät hetket yleensä katson animea ja seikkailen vakkarifoorumeillani.. kaiken tuon kun yritän ujuttaa muutamaan tuntiin, niin ei siinä paljoa jää aikaa tehdä mitään muuta. Ja jos satun pääsemään koulusta vasta neljältä, niin sitä aikaa on luonnollisesti vielä vähemmän.

Koulussa menee tosin ihan hyvin, tulen toimeen luokan kanssa ja näin, siispä ainoa huono puoli on ne muutamat kahdeksan tunnin päivät. Niissä on kestämistä, kun pitää niin paljon olla jalan päällä. Kotiin päästessä olen sitten aina ihan poikki, ja jalat vetelevät lähes viimeisiään.

Jotenkin sitä nyt silti vain jaksaa päivä toisensa jälkeen nousta ylös ja lähteä kouluun. Syy tähän on paras ystäväni, jonka kanssa mitä ilmeisimmin vietän aikaa tulevana viikonloppuna. Tuskin maltan odottaa. <3
Jahas, se kellokin on taas jo puoli kuusi.. eipä tässä nyt oikein ole mitään kerrottavaakaan, siispä taidan lopettaa taas tähän ja jatkaa edellämainittujen asioiden tekemistä.

Joo.. päivittäminen venähti taas. Anteeksi.

Oon taas innostunu Sly-pelejä pelailemaan.. Toi otsikko-härpäkejuttukin on Sly kakkosesta repästy. Mun mielestä toi on jotenkii hauska. Joo ja moi mulla on kummallisia ilonaiheita. Koitanpa tässä nyt sitte vähän käydä läpi menneitä päiviä.. Alotan eilisestä. Kyllä, en muista aikasemmista päivistä mitään mainitsemisen arvoista.
Aamu meni heti päin helvettiä, kun heräsin jo seittemän aikoihin, vaikka oisin ihan mieluusti nukkunu pitkään. .. Jumankauta raivostuttaa kun toi radio ottaa häikkää jostain ja suhisee, koko ajan saa olla säätämässä sitä!
No nii.. laitoin windows media playerin soimaan, jaksanu tota sekoilua enää, nyt voin siis jatkaa. Niin siis, en sitte saanu enää mitenkää unta, joten avasin koneen.. Mesessä ei tietenkää näkyny ketään, joten mä aloin pelaamaa jotaa idioottimaisii nettipelejä.. pääsinpä jopa yhden niistä läpikin. Vau.
Noh.. mun ihana kaveri sit tuli taas eilen meille, odotellessani koitin saada aikaa kulumaa vähän nopeemmin ja alotin siis ton Sly-maratonin..
Meil oli tosi kivaa kahdestaan, kuten aina, lojuttii suurinpiirtein yhdessä kasassa tossa lattialla ja katottiin Boltia.. Aika kiva leffa.

Tuotaa... juttelin just ton edellämainitun kaverin kanssa melkein tunnin verran puhelimessa.. hiiii se lupas piirtää mulle pari kuvaa Roysta.. Purrrrrr~ <3

Voi että mä rakastan tätä kappaletta jota kuuntelen just nyt.. kirjotin pari päivää sitte yhen oneshotin jonka themenä käytin tätä biisiä. <3

Joo ja suunnittelin tosiaan että kirjotan tähän vielä jotain muutakin, mutta en mä nyt taas jaksa keskittyä.. seikkailen vielä joillakii foorumeilla hetken aikaa ja sit lähen taas pelaamaan Sly kakkosta. Hitsit, että se peli osaakin koukuttaa.

2 VIIKKOA SITTEN.. Voi jumalauta.. Nyt pitää ottaa itteeni taas niskasta kiinni. Kaikenlaista on taas tapahtunu. Mullistavaa ja vähän vähemmän mullistavaa. Koulussa kaikki rullaa sillai niikun ennenkin. Tuun ihan hyvin toimeen kaikkien muiden meidän luokkalaisten kanssa, paitsi Ramonaa _en voi_ sietää. Raivostuttava tyyppi, en oo koskaan tykänny siitä.

Tuota noin.. tästä meni vähän aikaa sitte kaks paloautoa sireenit huutaen ohi.. onnea vaan sillekin jonka kämppä on tulessa. No ei oikeesti, ei se kivaa oo. Huomenna taas koulua neljään asti.. Rampsinkariin oltais vissii menossa. Mut ei minuu kiinnostais pätkääkään.

Roy Mustang on hottis.. ~♥ siinäpä tais olla kaikki tällä kertaa.. no mitä? Oon laiska enkä nyt jaksa kirjottaa. Ilmotin vaan että oon vielä hengissä.

See ya~

Joo.. taas on tullut pidettyä viikon tauko. Yks kokonainen kouluviikko on nyt takana päin, ja asiat rullaa koulussa valehtelematta ihan hyvin. Ainakin on pilkottu ja kuorittu ja tehty-ties-mitä erilaisille vihanneksille sun muille.
Tänään olin aamulla pari ekaa tuntia ihan unessa, oisin voinu helposti nukahtaa siihen paikkaan. Syy tähän on se, että viime yönä heräsin siinä kolmen pintoihin ku mun päätä särki.. No siinähän sitte vaelsin tonne keittiöön, lääkekaapille ja sieltä taas takasin sänkyyn. Siinä meni vielä sitte jonkuu aikaa ennen kun nukahdin taas. No joo, kello soi sitte siinä puol seittemän kieppeillä.. Mutta sattuneesta syystä mä en heränny siihen, nukuin vaan. Kello oli sitte jo melkein puol kahdeksan kun pääsin ylös.. Ja oisin varmana jäänyt nukkumaan ellei äiti ois tullu kattomaan oonko hereillä.
No, päivän mittaan sitte kuitenkii piristyin.. Loppupäivästä alko kyllä ottaa aivoon kun meijät laitettiin perkaamaan mustikoita. Niitä oli älyttömästi, ja niiden seassa mönki ties mitä ötököitä. Tehdään sitte varmaan niistä jotain huomenna.

Jaahas.. kello on nyt sitte 10. Ei tässä oo enää kun tunti aikaa ennenkun pitää taas mennä nukkumaan. Sain tänää sentää jotaa muutakin aikaseks kun vaan niitä pahuksen mustikoita perattua. Kirjotin Lenille kirjeen ja vein postilaatikkoon. Onhan sekin jo jotain. Se saatto kyllä olla surkein kirje minkä oon pitkään aikaan kirjottanu, mutta joo. Enkä jaksanu nyt ees piirtää mitään kivaa.

Anyways.. minuu väsyttää. No ainakii sitte pitäis saada helposti unenpäästä kiinni. Ennen koneen sammuttamista täytyy kyllä tehdä yks juttu, jota en oo tänään vielä tehny kertaakaan. Pitää kattoa yks video youtubesta. Oisin kattonu jo aamulla jos oisin päässy ajoissa ylös sängystä. Kyseessä siis Walk the Dinosaur, Ice Age kolmosesta. Se on vaan joku niin paras.

Salkkaritkii jatku sitte taas eilen. Se jakso oli pikkasen epäaito.. siis kahvilassa joku hurja räjähdys, ja sit tyypeillä vaa vähän nokee naamassa ja näin.. Tanjan ja Jennin hiuksetkii oli ihan ojennuksessa.
Ja tän päiväsestää jaksosta vaan sen verran että repesin sille Ismon ilmeelle siinä lopussa.

Tässä ei nyt taas tunnu oikeesti olevan päätä eikä häntää.. Kirjaimetkii tuntuu asettuvan tähän ihan miten sattuu.. edes näppäimistö ei enää tottele mua. En siis takaa sitä ettei tästä tekstistä löydy kirjotusvirheitä.
Taidanpa tässä nyt lopettaa tän, ja toivon että oon huomenna vähän pirteämpi.

Heihei.

Nyt jaksan taas päivittää tätäkin, kun on ensimmäinen kouluviikko takana. Koulu alkoi keskiviikkona, ja kuten ehkä olen maininnut (en muista enää) lähes elinikäinen ystäväni on kanssani samalla luokalla. Lähes kaikki meni kuitenkin päin honkia, sillä tämän kaverini kaveri on myös samalla luokalla, vaikkei alunperin pitänyt olla. Joku toinen varmaankin luopunut omasta paikastaan, ja hän päässyt sitä kautta. Joo mikäs siinä, mutten ole voinut koskaan tätä ihmistä sietää. Tässä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin.. nuo kaksi nyhjäävät yhdessä ja minä olen se kolmas pyörä. Suurimmilta osin siitä syystä olenkin helpottunut että on viikonloppu; en jaksa katsella niiden kahden sessioita, jos nyt olen ilkeä ja sanon näin. Mustankipeys jäytää minua sisältäpäin, myönnän.

Tänään oli suurin piirtein koko viikon rennoin päivä, aamulla olimme kaksi ensimmäistä tuntia koulussa, sitten menimme syömään, jonka jälkeen lähdimme Kotkaan, merikeskus/merimuseo Vellamoon. Siellä on tullut käytyä kerran ennenkin, mutta kiinnostava paikka se oli silti edelleenkin. Laivat, niin purjelaivat kuin isommatkin kiinnostivat minua erityisesti.. One Piecen ansiota sekin. Otti vain päähän kun jotkut opiskelijat juttelivat vieressäni koko ajan jotain omia juttujaan, kun olisin halunnut kuunnella mitä opas sanoo.
Muuten ei tosiaan ollut mitään kummempaa valitettavaa siitä paikasta, mutta kahvi oli älyttömän pahaa! Otin vahingossa liian ison kulauksen kerralla, kun alkoi olla vähän kiire (lue: en halunnut jäädä yksin sinne kahvioon tms.) Seuraukset: kahvit tulivat melkein takaisin ylös. Tämä on kuitenkin sen verran tuttua minulle, että onnistuin pitämään ne sisälläni. Oli kyllä viimeinen kerta kun siinä paikassa juon tippaakaan kahvia. Jos sinne vielä joskus menen, niin otan suosiolla joko teetä tai mehua.
Lähdettyämme Vellamosta minun alkoi tehdä lievästi pahaa, lieneekö sen kamalan, edellämainitun litkun vika sekin.

Olisi pitänyt vähän myöhemmin tänään lähteä tapaamaan kaveria kaupungille, kun hän tuli nyt viikonlopuksi kotiin. Oli vielä hieman omituinen olo, joten hänen soittaessaan sanoin etten pääse. Tosiasiassa en jaksanut, vaikka olisikin ollut ihanaa nähdä hänet. Olin yksinkertaisesti vain aika poikki, vaikka ei ollutkaan kuin kolmipäiväinen kouluviikko.

Näistä kolmesta päivästä kahtena olen törmännyt entiseen opettajaani ja kouluavustajaan. Tiesin että törmääminen on välttämätöntä, kun kerran samassa rakennuksessa ollaan, mutta en odottanut näkeväni kouluavustajaa heti ensimmäisenä aamuna. Näin nyt kuitenkin kävi, ja opettajan näin myöhemmin ruokalassa. Heillä onkin tällä kertaa luokallaan pelkkiä poikia. Viime vuonna, minun ja kamuni ollessa kyseisellä luokalla poikia oli kirkkaasti suurin osa. Hulluksi niiden kanssa meinasi jo välillä tulla. Eipä siis käy kateeksi.

Huomenna on se päivä, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Menen nimittäin elokuviin, katsomaan Ice Age kolmosen. Kahdesti olen sen netistä katsonut, mutta onhan se tietysti ihan eri asia nähdä se elokuvateatterissa. En käy elokuvissa kovin usein, joten tämä on mukavaa vaihtelua. Minulla on tosiaan taas jonkin sortin Ice Age-villitys päällä, kyseistä peliäkin pelasin äskettäin suurin piirtein kolmen tunnin verran. Myönnettävä on, että uuden Ice Agen hahmoista erityisesti Buck on sulattanut sydämeni. Kirjaimellisesti. Voiko ihanampaa ja hauskempaa hahmoa ollakaan?

Eilen ja myös tänään olen harjoitellut muutamien Ice Age-hahmojen piirtämistä. Eilen sain paperille Scratten ja kaksi Buckia, tänään Scratin ja Diegon. Kaikista tuli yllättävän aidon näköisiä. Scratten ja Buckin piirsin ensi kertaa, kaksi jälkimmäistä olen piirtänyt joskus, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun ne näyttivät siltä miltä niiden pitää näyttää.

Eiköhän tämä ollut tältä kerralta tässä.. Päivitän sitten taas kun jaksan, kenties jo huomenna. Siihen asti; see ya!

"Viimeksi päivitetty tunti sitten." Voi voi.
Joo toinen merkintä saman päivän aikana, ja tää on kuitenkin niin iso asia etten jaksa muokata edellistä.. Tiedän kyllä varsin hyvin että tästä on jo suunnilleen parin vuoden verran aikaa, ja tätä seuranneesta tapahtumasta noin vuosi, mutta nyt täytyy oikeasti purkaa tätä jotenkin. Tänään jossakin vaiheessa alkuiltapäivää tuli yhtäkkiä tämä asia mieleen, ja aloin sitten etsiä youtubesta jotain aiheeseen liittyviä videoita. Kyseessä siis Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat. En itse tosiaankaan siis ole mikään itsetuhoinen tai muuten vaan mieleltäni sairas ihminen, joka vihaisi ihmisiä enemmän kuin mitään muuta ja näin. Kuitenkin katsoin joitakin videoita ja luin wikipediasta suurinpiirtein kaiken mitä luettavissa oli. Eräässä videossa oli käytetty kappaletta "My immortal." Evanescencen kappale siis.

Kävelin tänään siis kaupunkiin kaveriani vastaan, ja matkalla kävelin vanhan kouluni ohitse. Siinä tuli kyllä kieltämättä aika omituinen ja epämiellyttäväkin olo. Tuo sama kappale soi päässäni ihan koko sen ajan kun kävelin yksikseni. Kaverini nähdessäni se kuitenkin unohtui. Ja hänen päästyä kotiinsa ja meidän jatkaessamme matkaa se sama alkoi uudestaan alusta, mieleni soitti samaa kappaletta edestakaisin kuin rikkinäinen cd-soitin. Hulluksihan siinä meinasi tulla. Ja tätä en maininnut edellisessä, reilu tunti sitten tehdyssä merkinnässäni. Siellä hautausmaalla käydessäkin tuli jotenkin outo tunne, se sama kuin silloin kun kävelin kouluni ohitse. Yritin siis kaikin tavoin unohtaa sen ja aloin noukkia niitä mustikoita niistä pensaista. Vieläkin haaleat sinertävät jäljet näkyy kämmenissä. Poikkesin aiheesta.. Poiketaanpa siis takaisin.

Pointtini tämän tekstin takana lienee se, että jos lähipiirissänne on joku muista eristäytynyt ihminen, ja tiedätte että häntä esimerkiksi kiusataan koulussa, menkää ihmeessä väliin ja koittakaa tehdä siitä loppu. Tai jos vaikkapa tiedätte jonkun läheisenne, tai vaikka myös jonkun ei niin läheisen, henkilön hautovan jotain tämän tapaista, niin tehkää jotain. Mainitkaa siitä vaikka jollekulle tai puhukaa tämän henkilön itsensä kanssa! Mitä vain, jotta voisimme estää uusien tällaisten tapahtumien kehittymisen. Eiköhän Suomi ole jo kokenut ihan tarpeeksi näiden kahden koulusurman aikana/niiden takia. Ja emme varmana pysty sitä unohtamaan. Toisia se kosketti enemmän, toisia vähemmän. Itse taidan kuulua siihen ryhmään, jota se kosketti enemmän, vaikka en millään tavalla ollutkaan osallinen kumpaankaan näistä tapahtumista. Olen monesti tämän päivän aikana miettinyt, miltä se mahtoi tuntua niistä, jotka onnistuivat pakenemaan ja jäivät henkiin? Mitä ajattelivat ne, jotka menettivät kenties jonkin parhaan ystävänsä? Miltä tuntui itse ampujien omaisista? Se mitä he kaikki kävivät läpi, pysynee meille ns. ulkopuolisille todennäköisesti ikuisesti osittain pimennossa. Mutta mikään ei estä meitä ajattelemasta sitä, vaikka kenties yrittäisimmekin. Itse ainakin kuulun siihen kastiin, joka ajattelee jotakin asiaa, siitäkin huolimatta, vaikka haluaisi unohtaa koko jutun edes vähäksi aikaa. Mutta sitä ei vain pysty unohtamaan.

Tässä välissä tuli nyt sellainen tunne, että täytyy mennä keittämään teetä. Näin siis teen, ja sitten jatkan ajatuksieni listaamista.

No niin.. teevesi on kiehumassa, siispä jatkan tässä odotellessani, ennen kuin unohdan kaiken mitä halusin kirjoittaa.

Mistä sitäkään tietää, mitä esimerkiksi vaikkapa koulukiusaaminen aiheuttaa ihmisille, varsinkin sellaisille jotka ovat jo muutenkin jollain tavalla ihmiskuntaa vastaan. He saattavat olla kykenemättömiä sanomaan itse kiusaajille vastaan, mutta sen sijaan hautovatkin päässään ties millaisia ajatuksia, ja pahimmassa tapauksessa myös toteuttavat ne. Matti Saarikin tietääkseni suunnitteli veritekoa jo vuodesta 2002.

Yritin nyt etsiskellä jostain vanhoja Iltalehtiä/ilta-sanomia ja seiskoja, joissa muistan olleen juttua tästä. Harmikseni en löytänyt. Taidanpa tehdä vielä toisen etsintäkierroksen.

.. Saasta. Löysin ties miten monia edellä mainittuja lehtiä, jotka olivat joko väärältä vuodelta tai sitten niissä ei muuten vain mainittu näitä juttuja sanallakaan. Ja sitä lehtä, jonka kannessa oli iso kuva nimenomaan Matti Saaresta, ei näkynyt niin missään. Noh, jatkan kuitenkin tätä päätöntä etsimistä vielä, se on täällä jossain.

Tämä maailma jossa elämme, on sairas ja väkivaltainen. Ihmiset saavat vaikutteita ties mistä, ja saattavat jopa kopioida toisiltaan. Meidän ei auta muu kuin elää tämän maailman säännöillä ja koittaa saada siitä parempi paikka, niin mahdottomalta kuin se saattaakin kuulostaa. Muistakaa: älkää jättäkö ketään yksin, olkaa ystävällisiä kaikille, välittäkää heistä. Koitamme näin kenties ehkäistä uusien koulusurmien ja muiden veritekojen synnyn.

"Mä tunnen sinut pikkusisko,
vaikka vasta kohdattiin.
Niin monin kasvoin ennenkin
sä vierelläni maannut oot.

Takkuiset hiukset rinnoillasi,
aamuyön utu silmissä.
Kuin lihaksi ois tulleet
kasteiset niityt unen laaksot.

Kun yössä yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea..

Kun unessasi pikkusisko,
kuupurrellasi purjehdit.
Ja aamutähti otsalla
astelet yön laitoja.

Sateiset saaret lännen äären
kirsikankukat Japanin
Niin etelä ja pohjoinen
kaikki meitä varten on.

Kun yössä yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea..

Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.."
~ Tehosekoitin: Hetken tie on kevyt


Niin, eli siis.. uutta päivitystä taas. Johan tässä on taas viikon verran taukoa ollutkin. Oli pakko laittaa tuon ihanan kappaleen sanat tuohon alkuun.
Minulla oli tänään kyllä taas niin ihana päivä. Muutama päivä sitten sovimme kamuni kanssa että hän tulisi vielä kertaalleen meille kylään. Tänään oli siis se päivä. Satoi melko kovasti, mutta silti minä lähdin taas Leniä vastaan torin laidalle. Osuin tällä kertaa paikalle täsmälleen samaan aikaan bussin kanssa, ja ennen meille tuloa kävimme vielä kaupassa ostamassa herkkuja. Sitten kävelimme saman sateenvarjon alla takaisin meille. Tuli väistämättä aika romanttisia, Miroku x Sango-ajatuksia mieleen.

Meille päästyämme sadekin lakkasi, ja ensitöiksemme istuimme jonkin aikaa koneella, ja sitten lähdimme taas kerran Koivukujalle. Tällä kertaa meillä ei heti ollut onni myötä, emmekä olleet rannalla yksin. Odotellessamme muiden lähtöä lutrasimme lämpimässä rantavedessä, ja rannan viimein ollessa taas autio juoksimme laiturille ja otimme taasen rennosti, nautimme toistemme seurasta.

Tunnin verran lojuimme siellä, ja lähdimme suurin piirtein kuuden maissa kävelemään takaisin meille. Keitimme kahvia, ja katsoimme kaksi jaksoa FMA:sta, jaksot "Mother" ja "Fullmetal vs. Flame". Olisimme lähteneet suurinpiirtein varttia vaille seitsemän lähteneet kävelemään bussiasemalle, mutta äiti tulikin sanomaan että me voisimme viedä Lenin kotiin asti. Näin teimme. Annoin hänelle kolme One Pieceä lainaksi, ja tulinpa viimein kunnolla tunnustaneeni että pidän myös Luffysta. Vietyämme Lenin kotiin tuli yhtäkkiä hurjan haikea fiilis.. Kun emme kenties näe toisiamme melko pitkään aikaan. Radiosta tuli eräs kappale, joka sai minut lähestulkoon itkemään. Tietenkään en enää muista sen kappaleen nimeä. ><' Hyvä minä taas.
Ennen kotiin tuloa kävimme vielä hautausmaalla, ja isän kanssa innostuimme poimimaan mustikoita, kun niitä näkyi siellä jonkin verran olevan. Hyviä olivat kyllä, koko kesän ensimmäiset mustikat.

Leni soitti minulle suurinpiirtein tunti sitten --> puhuimme siis tunnin puhelimessa, lopetimme juuri äsken. Tuntui älyttömän ihanalta kuulla taas hänen ääntään. Saattaa tosin kuulostaa hivenen hölmöltä, koska näimme toisemme viimeksi niin vähän aikaa sitten. On kova ikävä jo nyt. Toivon että näemme taas mahdollisimman pian.

Ties vaikka alkaisin tässä kohta puoliin kirjoittamaan Luffysta jotain pientä tarinaa..

With love
Edward~

Ihan valehtelematta kaikki tuntuu nyt olevan mallillaan meikäläisen elämässä. Ihan vastikään, viime yönä sain ihan sattumalta tietää, että minä ja erittäin hyvä kaverini, jonka olen tuntenut lapsesta asti, pääsimme samalle luokalle seuraavien kolmen vuoden ajaksi. Ihan uskomattoman ihanaa! Siitä onkin aikaa kun olemme viimeksi tavanneet. Ja kun oli vielä niin, ettei koko ryhmässä ollut ketään muuta jonka tuntisin. Aikaisemmin pelkäsin ihan kamalasti uudelle luokalle menoa, mutta en enää, kun on nyt oikein luottoystävä tukena. Nyt en tavallaan malttaisi enää edes odottaa koulun alkua.

Olenpas taas myös löytänyt uudelleen innostukseni Starshine-peleihin. Eihän se enää ihan samanlaista ole kuin ennen, kun vasta pelasin kyseisiä pelejä ensimmäistä kertaa kaverini kanssa, mutta kivaa kuitenkin.

Tänään on ollut aikamoisen vaihteleva sää täälläpäin.. Välillä, kuten nyt, paistaa aurinko täydeltä terältä, ja välillä taas sataa kuin saavista kaataen. Ja koko ajan on ihan älyttömän kuuma.
En nyt valehtelematta pysty päättämään mitä tekisin ja miten päin olisin, olen liian innoissani! Taidanpa tästä vaikka mennä lukemaan joitain kirjoja, joita en ole aikoihin lukenut. Gomen nasai, mutta en pysty nyt keskittymään edes tähän kirjoittamiseen. Seuraavalla päivityskerralla lupaan kirjoittaa vähän pidempää tekstiä. Ja kirjoittamisesta puheen ollen.. pitäisi taas koittaa jossain vaiheessa kirjoittaa jotain kivoja pieniä tarinoitakin. Mutta nyt siis..
see you next time!

Aai että oli hauska päivä tänään. Tää mun kaveri tuli taas tänään meille, ja meininki oli sen mukaista. Kävelin häntä vastaan bussipysäkille, ja sitten käveltiin takaisin meille. Oli tosi ihana nähdä hänet taas, vaikka ei siitä varmaan ole kuin viikon verran kun viimeksi nähtiin. Kuten tavallista, mentiin taas sille tietylle laiturille makailemaan. Minäkin innostuin ottamaan kengät pois ja uittamaan jalkoja vedessä.

Katsottiin taas myös FMA:ta, ja huomasin pitkästä aikaa alkaneeni taas pitämään Roy Mustangista.. Eräs henkilö Polluxin foorulta tosin repisi hiukset päästäni, jos saisi tietää, mutta onneksi hän ei seuraa tätä blogia. Mitäs sitä nyt vielä.. Ärsyttävän vaikeaa taas keksiä näitä aiheita. Lainasin kaverille yhden One Piecen, ja voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea loppuun asti uusimman One Piecen, sitten tuon yhden Death Noten ja Ranman.. Tänään en kyllä varmaan jaksa keskittyä siihen, olen ihan poikki. On tullut tänään käveltyä, ensin kaupunkiin kaveria vastaan, sitten yhdessä tänne. Seuraavaksi rannalle --> takaisin sieltä, lenkille koiran kanssa, takaisin, sitten bussiasemalle ja taas takaisin.

Joo olen nyt laiska enkä jaksa kirjoittaa enempää.. Bye bye~